21. heinäkuuta 2017

Bea Uusma: Naparetki: Minun rakkaustarinani

20170721_154020

Bea Uusma
Naparetki: Minun rakkaustarinani 
(Expeditionen: Min kärlekshistoria, 2013)
Like, 2015
Suom. Petri Stenman
290 s.


Luen hyvin harvoin tietokirjoja, mutta tällaisen kirjan kohdalla sitä aina tulee pohtineeksi että miksi. Sillä näin hienoja kirjoja lukisin ehdottoman mielellään useamminkin.

Vuonna 1897 Andree ja hänen tutkimusretkikuntansa yrittävät päästä Pohjoisnavalle vetypallollaan, mutta joutuvat erinäisistä syistä laskeutumaan jo paljon aiemmin jäätikölle, ja aloittavat pitkän vaelluksen kohti lähintä varikkoa. Miesten ruumiit ja leiri löytyvät yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Valkosaarelta, mutta kukaan ei tiedä miten tai miksi miehet lopulta kuolivat. Naparetki on Uusman oma vuosien kestävä tutkimusmatka Andreen ja kumppaneiden matkaan, selvittäen parhaansa mukaan mitä tuolla retkellä oikein tapahtui.

Retkikunnan tarinan ja kuolemien selvittämisen ohella kirja on myös aikamoinen osoitus Uusman pakkomielteestä kyseistä mysteeriä kohtaan. Kirja on tehty niin suurella intohimolla ja hartaudella, että lukijana sitä innostuu ja kiinnostuu aiheesta pakostikin. Kaikkialla kirjassa näkyy vuosien tutkimuksen tulos; jokainenkin pienikin asia on käännetty ympäri ja vastauksia on etsitty kaikkialta. Tällainen omistautuminen asialle ja kaikkien vaihtoehtojen pohtiminen on todella ihailtavaa, ja saa tosiaan kiinnostuksen pysymään yllä vaikkei aihe sinällään olisi aiemmin kiinnostanutkaan.

Naparetki on yksinkertaisesti upea kirja. Se on ensinnäkin ulkoasultaan hyvin kaunis; kirja sisältää paljon kuvia, taulukoita, piirustuksia ja erivärisiä sivuja, jotka rytmittävät lukemista hyvin, ja ovat myös visuaalisesti nättejä ja pitävät kiinnostusta yllä. Kirja on varmaan yksi visuaalisesti näteimpiä kirjoja joita omistan. Tämän kaiken lisäksi kirja kertoo todella mielenkiintoisen tarinan, joka pitää otteessaan loppuun asti, ihan sinne viimeisille sivuille saakka. Itse ainakin elin täysin mukana kirjan tarinaa, miesten vaativaa ja vaarallista retkeä jäätiköllä ja pohdintoja todennäköisistä kuolinsyistä.

Ainoa asia mikä kirjassa häiritsi melko paljon, oli sen lukuisat kirjoitusvirheet. Pari ei yleensä ärsytä juurikaan, mutta tästä niitä löytyi varmasti reipas kymmenkunta. Varsinkin, kun virheitä oli myös päivämäärissä ja vuosiluvuissa, sekä tarkoissa päiväkirjamerkinnöissä, se alkoi jo hieman häiritä lukukokemusta. Olen aina aika tarkka yksityiskohdista, varsinkin tietokirjoissa, sillä haluan tietää kaiken, niin virheet jäävät mieleen häiritsemään. Virheistä huolimatta kirja oli todella upea ja mieletön lukukokemus, jota voi suositella lämmöllä.

Muualla: Kirjanurkkaus, Lumiomena, Mitä luimme kerran, Järjellä ja tunteella

Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

8 kommenttia:

  1. Ah, ihana että pidit tästä! Tässä oli kyllä jotain maagisen koukuttavaa ja kaunista, miten sitä kiinnostui itsekin koko retkikunnasta näin hurjasti tämän ansiosta! Visuaalinen ilme oli myös yksi lemppareimpiani kautta aikojen, ja oon kyllä lukenut tätä niin vaaleanpunaisten hurmiolasien läpi, etten ole edes kirjoitusvirheitä huomannut, vaikka niiden kanssa yleensä turhantarkka olenkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, retkikunnan kohtalo alkoi kiinnostaa heti alkusivuilta lähtien, ja kiinnostaa vieläkin. Virheitä oli kyllä hieman liikaa, en sitten tiedä oliko kyseessä vain tämä painos tai jotain. :D

      Poista
  2. Tämä oli kyllä hienosti toteutettu tietokirja. Pidin kovasti. Hienoa, että kirjoittaja yritti itsekin päästä saarelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hieno tarina, todella kiinnostavasti toteutettu. Täytyy kyllä nostaa hattua Uusmalle miten sinnikkäästi hän yritti saarelle päästä, lopulta onneksi onnistuenkin :)

      Poista
  3. Mun piti aloittaa tämä jo kesäkuun lukumaratonilla, mutta en ole aloittanut vieläkään! Mä odotan tän lukemista jotenkin niin paljon, etten haluaisi edes aloittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun piti lukea tämä talvella, mutta kävihän se näin kesälläkin ihan yhtä hyvin :D Haha ja mulla on joskus ihan sama fiilis joidenkin kirjojen kanssa, kuten vaikkapa Oryx ja Craken kanssa, jonka kyllä vihdoin aloitin!

      Poista
  4. Tämän lukemisesta pidin itsekin todella paljon! Kun tietokirja kirjoitetaan hyvin (niistä kirjoitusvirheistä huolimatta), niin sitä huomaa kiinnostuvansa sellaisesta jota ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samaa mieltä! Kirjoitus- ja painovirheet toki häiritsevät, mutta näin upea kirja aiheeltaan ja ulkonäöltään vei kyllä silti täysin mukanaan ja jalat alta :)

      Poista