28. elokuuta 2017

Lukumaratonviikon koonti

Maanantai 21.8.

Tämä oli oikeastaan viikon ainoa päivä, kun tiesin, ettei lukemista tule paljon, jos yhtään. Päivä meni kokonaan ihania ystäviä tavatessa, ja ainoa lukuaika oli menomatkalla bussissa, jossa jatkoin McEwanin Lapsen oikeutta eteenpäin muutaman sivun verran.
Sivuja yhteensä: 10

Tiistai 22.8.

Aika hidas päivä, eikä oikeasaan edes tehnyt mieli lukea, mutta kun kerran istuin alas, luinkin vahingossa tunnin putkeen Lapsen oikeutta. Kirja on hyvä ja nopealukuinen, eikä sillä ole paljon mittaakaan, joten toivottavasti saisin luettua sen pian. Lumilapsikin olisi kiva ehtiä aloittaa tällä viikolla. Mutta katsotaas nyt, lukeminen ei oikein tunnu nyt lähtevän. Ja jos lukeminen ei kerta yhtään maistu, niin en aio väkisinkään yrittää. Jonain päivänä aion ehkä kyllä tietoisesti hakeutua kirjojen pariin vaikka se ei ajatuksena niin maistuisikaan, koska yleensä vain se lukemisen aloittaminen on hankalaa, vaikka lukeminen sitten olisikin ihan kivaa.
Sivuja yhteensä: 60

IMG_20170826_193452_051

Keskiviikko 23.8.

Päivällä tuli tehtyä hieman muita juttuja, mutta illemmalla tartuin jälleen Lapsen oikeuteen ja lukaisinkin sen loppuun. Muuta en kirjan jälkeen enää jaksanut lukea, ei niinkään väsymyksestä tai lukuähkystä, mutta kirjan aihe oli sellainen, että se jäi hieman kummittelemaan mieleen, eikä sen takia tehnyt mieli lukea enää mitään. Henkisesti väsyttävä siis.
Sivuja yhteensä: 187

Torstai 24.8.

Tulin aamulla pohtineeksi että mitä mieltä on oikeastaan pitää tällaista maratonia, jos ei tee mieli lukea. Mutta sitten mietin, että ehkä tämä onkin lähinnä samantapainen juttu kuin aina marraskuussa tapahtuva lukuhaaste, jossa on tarkoituksena lukea vähintään 30 sivua päivässä. Tämänkin pitäisi olla lähinnä itseäni kannustamassa lukemaan enemmän, ja jos saan edes vähän luettua joka päivä, se olisi hieno juttu. Yleensä nykyään kun en välttämättä lue kuin parina päivänä viikossa, jos sitäkään. Joten tästä eteenpäin, ei stressiä!

Tänään luin Hautuukodin loppuun, ja lopulta pidin siitä kovastikin. Illalla aloitin vielä Lumilapsen, joka lähti tosi kivasti liikkelle ja sitä lukikin yllättävän nopeasti. 
Sivuja yhteensä: 326

Perjantai 25.8. 

Tänään ei lukemiselle löytynyt aikaa, tai siis todemmin sanottuna en jaksanut etsiä sille aikaa. Hetken verran luin Lumilasta eteenpäin, ihan vaan muutaman sivun. Kuitenkin edes jotain.
Sivuja yhteensä: 338

20170828_1109271

Lauantai 26.8.

Päivällä kävimme Vapriikissa katsastamassa pelimuseon, olipa hieno! Siellä ja kaupungilla meni siis aikaa, mutta illalla raivasin sitten enemmän aikaa lukeakseni, tuli vähän sellaisen loppukirin fiilis. Luin Lumilasta kivasti eteenpäin, ja luin myös ensimmäisen osan Muumit: Sarjakuvaklassikot II -kirjasta. Muumit olivatkin kyllä ihania, näiden parissa täytyy jatkaa vielä huomennakin. 
Sivuja yhteensä: 463


Sunnuntai 27.8.

Viimeinen lukumaratonpäivä! Päätin tosiaan jatkaa tätä maratonia tänne asti, sillä aloitin sen lopulta  vasta maanantaina. Luin aamupäivällä Muumit loppuun, jonka parissa kyllä viihtyi ja sai nauraa. Onneksi kolmas kirja odottaa myös vuoroaan. Sitten jatkoin hieman pitkin päivää ja iltaa Lumilapsen lukemista. Sitä on ollut kiva lukea silloin tällöin aina muutaman sivun tai yhden luvun verran. Olen päässyt melkein jo puoleen väliin, kirja on ollut tähän mennessä aika ihana.

***

Tähän päättyi siis tämä oma viikon mittainen lukumaratonini. Ei oikeastaan edes tunnu mitenkään lukumaratonilta, kun keskittyi lähinnä lopulta vain siihen, että lukisi joka päivä edes jotain. Mitenkään kovin isoja lukuja en siis saanut kasaan, mutta ei se mitään. Lasken tähän nyt vain tämän viikon sivumäärän, olkoon se viikonlopun lukumaratonin sivumäärä ihan omanaan.

Lopullinen sivumäärä: 558

25. elokuuta 2017

John Allison: Giant Days, Vol. 1 & 2

Screenshot_2017-08-22-11-36-55John Allison, Lissa Treiman
Giant Days, Vol. 1
Boom! Box, 2015 (e-kirja)
112 s.

John Allison, Lissa Treiman, Max Sarin
Giant Days, Vol. 2
Boom! Box, 2016 (e-kirja)
113 s.


Giant Days kertoo kolmesta nuoresta tytöstä, jotka aloittavat yliopistossa samaan aikaan ja ystävystyvät viereisten huoneiden ansiosta. Susan on kolmikon järjen ääni, kyynikko. Daisy on ryhmän suloinen höpsö, oikea luonnonlapsi. Esther taas on täysin erilainen; gootti ja kaikin tavoin mielenkiintoinen, varsinkin poikien mielestä. Daisyn sanoin hän on liima, joka pitää heidät kolme yhdessä; Esther ei osaa pysyä poissa ongelmista, ja niitä tytöt ovat ensipäivistään lähtien selvittäneet, samalla ystävystyen.

Giant Days on hauska, elämänmakuinen ja samaistuttava sarjakuva. Sitä on ilo lukea, vaikkei sarjakuvassa sinänsä tapahdu mitään. Ei ole mitään erikoista juonen kaarta, ei mitään dramaattista tai järkyttävää, vaikka yliopisto-draamaa se toki on täynnä. Tytöt kohtaavat erilaisia elämän heidän eteensä tuomia ongelmia, selvittäen ne omaan, omaperäiseen ja hauskaan tyyliinsä. Ensimmäisessä osassa tytöt kohtaavat niin sänkyyn kaatavaa flunssaa, ex-poikaystäviä kuin kamalia nettisivuja tekeviä poikia. Toisessa osassa edessä on muun muassa koulun tanssiaiset, draamaa Susanin kotikaupungissa sekä muutoksia suhderintamilla.

Screenshot_2017-08-22-11-37-28
Sarjakuvassa on ihanan kepeä tunnelma, siihen on helppo hypätä mukaan. Piirustustyyli on kovasti omaan makuuni, varsinkin ensimmäisessä osassa; toisessa osassa piirtäjä vaihtuu puolessa välissä, eikä Max Sarinin tyylikään ollut huonoa, mutta hieman erilaista, eikä ihan niin paljon mieleeni kuin Treimanin kynän jälki. Ehkä johtuen osaksi piirtäjän vaihdoksesta, toinen osa ei miellyttänyt minua ihan niin paljon kuin ensimmäinen.

Tämä oli kuitenkin oikein mukava ja välillä hulvattomankin hauska uusi sarjakuvatuttavuus, jonka parissa jatkan mielelläni. Huomasin myös samaistuvani paljon sekä Susaniin että Daisyyn, mikä tuo lukemiseen vielä oman hauskan puolensa. Kirja ei nyt ehkä kerro ihan minusta, mutta tarpeeksi paljon, että päätin laittaa sen Helmet-haasteeseen siihen kohtaan.



Arvosana: Vol. 1: Neljä kissanpentua; Vol. 2: Kolme kissanpentua

Helmet-haaste: 13. Kirja "kertoo sinusta"


 

19. elokuuta 2017

Päivittyvä maratonpostaus (päivitys 18:15, kooste)

Tästä se nyt siis lähtee, kesän kolmas ja viimeinen 24 tunnin yhteislukumaraton, jota emännöi tällä kertaa MarikaOksa, vielä ehtii osallistua mukaankin. Aloitan oman maratonini aivan kohta kuudelta, ja lopettelen sitten huomenna samaan aikaan, jatkaen siitä omaa viikon mittaista maratonia. Tämä postaus tulee päivittymään aina kun vaan jaksan ja ehdin, yleensä muutaman tunnin välein. Tulen päivittämään myös twitteriä ja instagramia, linkit löytyy tuosta sivusta.

Tsemppiä kaikille muillekin maratoonareille!

elokuun_lukumaraton_small


KLO 21:00

Maratonia on nyt takana kolme tuntia, mutta aktiivista lukuaikaa ehkä vain noin puolet. Jatkoin kesken olleella Oryx ja Crakella, josta on nyt jäljellä enää n. 70 sivua. Saa nähdä luenko tänään loppuun vai vasta huomenna; toisaalta mieli tekisi hotkaista se samantien, sillä nyt alkaa olla ratkaisevat hetket käsillä, mutta toisaalta loppua olisi kiva säästellä vielä hetki. Nyt alkaa myös tehdä mieli lukea jotain sarjakuvaa.

Tavallaan muuten paljon rennompi olo nyt, mitä aiemmilla maratoneilla, kun tietää että tämä maratoonaaminen jatkuu vielä viikon ajan. Ei ole pakko keretä lukea kaikkia heti, kun koko ensi viikko on pyhitetty lukemiselle.
Sivuja luettuna: 68

KLO 10:00

Luin illalla Oryx ja Craken loppuun, en malttanut olla lukemattakaan, jonka jälkeen jatkoin Locke & Key sarjakuvan parissa. Osa oli jo sarjan neljäs, ja kolmannen osan lukemisesta oli niin kauan aikaa, että ensin piti vähän selailla mitä siinä olikaan tapahtunut. Pidin välissä hieman taukoja, mutta tulin lopulta lukeneeksi sarjakuvan yöllä loppuun ja menin nukkumaan n. kahden aikaan. Nyt onkin sitten nukuttu hyvät yöunet, ja ajattelin kohta aamupalan jälkeen aloitella Kepler62 viidennellä osalla.
Sivuja luettuna: 286

KLO 13:10

Kepler62: Virus on nyt luettu, olipas vihdoin hyvin informatiivinen osa, tykkäsin! Teevesi on kiehumassa ja seuraavaksi onkin vuorossa pähkäily siitä, mitä lukisi seuraavaksi. McEwanin Lapsen oikeus kiinnostaisi, mutta en usko sen ehkä toimivan maratonilla, ehkä aloitan sen vasta viikolla. Sarjakuvista voisin jatkaa ehkä tuon Locke & Keyn parissa, neljäs osa jäi sen verran jännään kohtaan, että viides osa kutkuttelisi kovasti. Lainasin myös monien kehuman Hautuukodin kirjastosta, joten senkin voisi lukea. Ja tietenkin olisi tuo seuraava Ota kolme valitse yksi -kirjakin, Lumilapsi, odottamassa lukijaa. Vaikeita valintoja!
Sivuja luettuna: 475

KLO 18:00

Noniin nyt on yhteinen lukumaraton osaltani ohi. Iltapäivän aikana luin vielä Locke & Key sarjakuvan viidennen osan, noin puolet Hautuukoti-sarjakuvasta sekä hieman alkua McEwanin Lapsen oikeudesta. Kiva maraton taas takana, ja onneksi lukeminen tuntuu maistuvan vieläkin, joten tästä on hyvä jatkaa viikon mittaista putkea kirjojen parissa. Voi olla että tämän päivän pidän lukemisesta taukoa, mutta sen verran kiinnostava tuo Lapsen oikeus oli, että varmaan jo huomenna jatkan sen parissa. Tsempit vielä muille maratoonareille!



Maratonilla luetut kirjat:

Margaret Atwood: Oryx ja Crake (osittain, 140s.)
Joe Hill, Gabriel Rodriguez: Locke & Key, Vol. 4: Keys to the Kingdom (152s.)
Joe Hill, Gabriel Rodriguez: Locke & Key, Vol. 5: Clockworks (160s.)
Timo Parvela, Bjørn Sortland: Kepler62: Kirja viisi: Virus (189s.)
Alison Bechdel: Hautuukoti (osittain, 128s.)
Ian McEwan: Lapsen oikeus (osittain, 36s.)

Sivuja yhteensä: 805


Edit: Sivumäärät nousivat, koska olin katsonut ne ensin väärin, hups. Mutta ylsinkin siis yli 800 sivun, jee! 

16. elokuuta 2017

Tulevasta lukumaratonista

Tulevana lauantaina 19.8. on kesän kolmas ja viimeinen blogistanian yhteislukumaraton, johon minäkin aion jälleen osallistua. Kesän ensimmäinen maraton jäi minulta väliin, mutta heinäkuun maratonille osallistuin, siitä postaus täällä. Koska maraton sujui jälleen oikein kivasti ja se on aina niin mukavaa, päätin jo tuolloin että lähden mukaan myös tälle viimeiselle kerralle. Pienellä twistillä tosin.

Jotkut saattavatkin muistaa, kuinka viime vuoden tammikuun lopulla pidin viikon mittaisen lukumaratonin (Ensimmäinen puolikas, Toinen puolikas), ja sellaisen samanlaisen aion nyt toteuttaa uudelleen.  Yleensä tuollaisen normaalin 24 tunnin maratonin jälkeen olen huomannut olevani väsynyt, mutta silti tekee mieli vielä lukea, ihme ja kumma kyllä. Joten aloitan siis lukumaratonviikkoni itse lukumaratonpäivänä 19.8. ja vuorokauden intensiivisen lukemisen jälkeen jatkan jonkinnäköistä maratoonaamista aina seuraavaan lauantaihin, 26.8. asti. Sillä mikäs sen parempi aika pyhittää kokonainen viikko lukemiselle, kuin juuri ennen uuden lukuvuoden alkua ja heti yhteisen lukumaratonin jälkeen? 

20170816_1928031

Tämä saattaa olla jonkinlaista hulluutta, mutta ei anneta sen häiritä. Pidän luultavasti tuon vuorokauden lukumaratonin jälkeen sen verran taukoa lukemisesta, että aivot hieman nollaantuvat ja jottei sen jälkeen luetut sivut sotkeennu tuossa luettuun sivumäärään.
 
Aloitan yhteisen maratonin siis joskus lauantain puolella, ja teen siitä vielä erillisen, normaalin päivittyvän postauksen. Itse maratonviikosta en ole vielä aivan varma kuinka aion sen aikana blogia päivittää. Viimeksi tein sen kahdessa osassa, ja niin saatan tehdä nytkin, saa nähdä.

Kuvissa on jotain osviittaa siitä, mitä koko viikon aikana tulen luultavimmin lukemaan. Oryxia ja Crakea en varmastikaan kerkeä lukea loppuun ennen sitä, joten sillä ainakin aloitellaan. Sarjakuvia tulee olemaan tietenkin myös mukana, tällä hetkellä niitä odottaa pinossa jo nämä neljä, joista muumit olivat mukana edellisessäkin maratonpinossa. Näiden lisäksi kirjastossa odottaa yksi noutamistaan ja e-kirjoina niitä löytyy vielä hurja määrä.

20170816_1924542

Viimeksi sain viikon aikana luettua 1654 sivua, jonka ehkä haluaisin ylittää tällä kertaa. Mutta saa nähdä, riippuu varmasti paljon valituista kirjoista miten meneviä ne ovat. Lisäksi en aio aivan täysin jättäytyä muusta elämästä tauolle, joten joinain päivinä ei välttämättä tule luettua juurikaan, toisina sitten enemmän. Tämä onkin taas vähän sellainen kimmoke, jolla yritän saada itseäni lukemaan enemmän, viime aikoina kun kaikki muu on vienyt enemmän mukanaan kuin kirjat.

Tälläkin kertaa toivotan hyvillä mielin mukaan kaikki muutkin hullut, jotka haluavat pidentää maratoniaan viikon mittaiseksi. Jos aikaa ja jaksamusta on lukea hieman enemmän ja jättäen kenties somea tai tv:n katsomista vähemmälle, mukaan vaan!

14. elokuuta 2017

Ota kolme valitse yksi: Osa 2

Ensimmäisestä Ota kolme valitse yksi -sarjan postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi, taitaapa olla aikalailla puoli vuotta! Tuolloin ensimmäiseksi valinnakseni päätyi Haiteksti, joka ei tosin lopulta napannutkaan mukaansa ja jätin sen puolen välin jälkeen kesken.

Kuten tosiaan epäilinkin, en tule tekemään tätä sarjaa kovin usein, sillä aikaa lukemiselle ei juuri tunnu olevan ja lukutahtini on muutenkin hidas. Mutta nyt ennen kuin syksyn kiireet alkavat, olisi jälleen sopiva aika valita seuraava kirja luettavaksi uudesta, jo aikaa sitten annetusta kolmikosta:

Laura Gustafsson: Huorasatu
Joskus joltain kirpparilta parilla eurolla ostettu, kun kaverit suosittelivat, kansi vaan on sen verran luotaantyöntävä että on jäänyt lukematta. Aihe toisaalta kiinnostaa, toisaalta ei.

Jennifer Egan: Sydäntorni
Kirpparihankinta, ei ihan kauhean kauaa ole hyllyssä edes ollut (omalla mittapuullani ainakaan). En ole aivan varma mistä kirja kertoo, kansilievekkin on aika salaperäinen, mutta samalla herättää mielenkiinnon.

Eowyn Ivey: Lumilapsi
Tämäkin luultavasti joltain kirpparilta ostettu joskus aikoinaan, ollut hyllyssä jo aika kauan aikaa. Aihe on aina ollut ihan kiinnostava, mutta jotenkin vain jäänyt lukematta kaikista kehuista huolimatta.


20170808_150027


Tällä kertaa valinta oli hieman vaikeampi mitä edellinen, sillä Eganin kirja kiinnostaa aiheeltaan ehkä enemmän, mutta toisaalta Iveyn kirja on ollut lukulistallani vielä kauemman aikaa. Huorasatu sen sijaan ei oikein kiinnosta, vaikka uskonkin sen olevan varmaan hyvä jos siihen vain tarttuisi.

Lopulta päätin tarttua kuitenkin Eowyn Iveyn Lumilapseen, sillä se on ollut tosiaan hyllyssäni jo liian kauan aikaa lukemattomana, ja niin monet ovat sitä kehuneet. Lisäksi aivan kohta ilmestyykin jo Iveyn seuraava suomennos, Maailman kirkkaalle laidalle, joka kiinnostaa retkikunta- ja selviytymis-aiheeltaan jopa vieläkin enemmän (Naparetkellä on osansa tähän), ja pitäähän sitä tämä esikoinen lukea ensin pois alta.

Mitä tulee ei-valittuihin kirjoihin, niin Eganin kirja jää ehdottomasti odottelemaan hyllyyn omaa vuoroaan, tämä nosti jälleen sen unohdettujen joukosta kiinnostavien kirjojen joukkoon, mutta Huorasadusta en ole vielä aivan varma. En jotenkin usko, että tulen koskaan siihen tarttumaan, kun niin monia muitakin, kiinnostavampia kirjoja odottaa vuoroaan. Mutta kertokaas jos olette Huorasadun lukeneet, kannattaako pitää vielä hyllyssä ja lukaista, vai laitanko kiertoon viemästä hyllystä tilaa?
 

7. elokuuta 2017

Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu

20170714_122608

Garth Greenwell 
Kaikki mikä sinulle kuuluu
(What Belongs To You, 2016)
Nemo, 2017
Suom. Juhani Lindholm
216 s.

Kipeä kuvaus pakahduttavasta kaipuusta, miehestä joka etsii itseään vieraassa maassa ja törmää kaikkialla oman menneisyytensä kahleisiin. Runollinen kertomus amerikkalaisen opettajan odysseiasta Bulgarian pääkaupungissa ja oman seksuaalisen identiteettinsä kapeilla kujilla. (takakansi)

Koko kirja alkaa opettajan ja Mitkon kohtaamisesta miestenhuoneessa. Mitko antaa, opettaja maksaa. Myöhemmin sama toistuu, mutta lopulta antamisessa, ottamisessa ja maksamisessa ei ole enää kysymys pelkästään seksistä tai rahasta, vaan rakkaudesta, ystävyydestä, omistamisesta ja halusta.

En ihastunut kirjaan aivan suin päin, alussa kirja tuntui oudolle ja menevän vähän sinne sun tänne. En saanut siitä otetta ja hetken ajan jo mietin, miksi ihmiset pitävät tästä niin paljon. Ja kuitenkin hieman ennen kirjan puolta väliä huomasin olevani koukussa ja pitäväni kirjasta koko ajan enemmän. Jokin opettajan tavassa ajatella ja muistella menneitä sai pauloihin, eikä lukemista malttanut lopettaa.

Kaikki mikä sinulle kuuluu on kaunis kirja, niin kieleltään kuin tarinaltaankin. Se on haikea, harmaansävyinen ja hieman traaginenkin, olematta kuitenkaan liian synkkä. Kirjaa lukiessa sitä sympatisoi kaikkia, mutta silti tekisi mieli välillä hieman potkia heitä eteenpäin.

Vaikka kohtaukset Mitkon kanssa olivat dramaattisia ja kiinnostavia, omia suosikkikohtiani kirjassa olivat ehdottomasti ne, joissa hän ei ollut fyysisesti läsnä, kuten vaikkapa loppupuolen ihana junakohtaus päähenkilön, tämän äidin ja pikkupojan kanssa. Tuo kohtaus opettajan tekemien muistiinpanojen ja havaintojen kanssa on kaunis, koskettava ja kovin mieleenpainuva. Siinä yhdistyy mielestäni hyvin opettajan menneisyys ja nykyisyys, ja siinä jotenkin tiivistyi koko ihastukseni kirjaa kohtaan.

Täysin varauksettomasti en kirjaan rakastunut, mutta hitaan lämpenemisen jälkeen pidin lukemastani todella paljon. Vuosisadan homoromaani? En nyt ehkä sanoisi. Entä kuuluuko tämä kaikkien aikojen 12 eroottisimman kirjan joukkoon? No en kyllä allekirjoittaisi sitäkään. Mutta hyvä tämä silti oli ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kirjan pituudenkaan ei pitäisi olla este tähän tarttumiseen.

Muualla: Kirsin Book Club, Lukupino, Pieni kirjasto, Reader, why did I marry him?

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 42. Esikoisteos