4. toukokuuta 2017

Carrie Fisher: The Princess Diarist

Carrie Fisher
The Princess Diarist
Penguin audio, 2016
äänikirja, 5h 10min





Kun Carrie Fisher menehtyi viime jouluna, kuulin siitä ensimmäisenä siskoltani, joka sen minulle kauhistuneena huudahti luettuaan uutisen. Samalla sekunnilla kun yritin sisäistää asiaa, laittoi myös avomieheni minulle viestiä asiasta. Uutinen järkytti, ja järkyttää oikeastaan vieläkin. Sen jälkeen jo aiemmin pohdinnan alla ollut kirjahankinta muuttui päätökseksi, ja pian The Princess Diarist olikin jo Audiblesta hommattuna. Vaikka kuuntelin tämän äänikirjana ja formaatti toimi tällekin kirjalle mainiosti, aion kyllä varmasti hankkia tämän myös fyysisenä kappaleena hyllyyn istumaan.


Kirja kertoo Carrien mietteitä ensimmäisen Star Warsin kuvauksista, perheestään ja kuinka hänen näyttelijänuransa alkoi, sekä hänen ja Harrison Fordin suhteesta. Kieltämättä eniten minua kiinnosti tietää tuosta jälkimmäisestä, onhan tuollainen tunnustus jännä kuulla näin monien vuosien jälkeen. Suhteesta puhutaankin kirjassa aika paljon, ja Carrie pohtii paljon kaikkea heidän välillä tapahtunutta, miten se alkoi, mitä se tarkoitti, mitä hän tunsi tuolloin ja nyt. Tämä kaikki oli toki lopulta hyvin mielenkiintoista ja kutkuttavaa kuunneltavaa, mutta tapa jolla Carrie suhteesta puhuu saa kuuntelijan/lukijan putoamaan takaisin maanpinnalle. Suhde ei lopulta ollut mitenkään ruusuinen tai romanttinen, se vain oli ja tapahtui. Pidinkin siitä, miten Carrie ei värittele asioita tai yritä saada asiat kuulostamaan paremmilta tai jännemmiltä, mitä ne todellisuudessa olivat.

Haluan kirjan omaan hyllyyni melkein puhtaasti tunnesyistä, mutta yksi suuri osasyy kirjan omaksi hankkimiseen on kirjan sisältämät Carrien runot. Carrie siis piti Star Warsin kuvausten aikana päiväkirjaa, joka sisälsi myös hänen omia runojaan. Nämä osuudet kirjasta olivat kaunista kuunneltavaa, mutta haluan ehdottomasti nähdä nämä vielä painettuna versiona ja lukea niitä uudelleen. Muutenkin nämä päiväkirjaosiot olivat mukavaa kuunneltavaa, Carrie oli kuin kuka tahansa teini.

Surullisinta ja haikeinta kirjan kuuntelemisessa olivat kaikki ne kohdat, joissa Carrie puhuu kuolemanjälkeisestä ajastaan ja kuinka hänet tullaan aina muistamaan Leiana. Kaikki tämä vain noin kuukausi ennen todellista poismenoa.

Vaikka alkuun kirjan kuunteleminen aamubussissa oli ehkä virhe todennäköisten kyynelien takia, oli se loppujen lopuksi todella hauska ja ihana. Kaikki tuskastelut Prinsessa Leian kuuluisan kampauksen kanssa ja erikoiset kohtaamiset fanien kanssa saivat minut hymyilemään kovastikin, ja myös ihan nauramaankin. Carrie oli todella hauska ihminen, hänellä oli aina oma, särmikäs tyylinsä ja se näkyy myös tässä kirjassa. 

Suositukset, ehdottomasti. Ja hyvää toukokuun neljättä, May the force be with you!

Muualla: Tuhat ja yksi kirjaa, Carry On Reading

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 36. Elämäkerta tai muistelmateos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti