21. toukokuuta 2017

10 oman hyllyn himotuinta 2017

Noniin, en sitten malttanut olla tekemättä tätä listaa kuitenkaan, vaikka kovasti olin ajatellut että se jää tällä kertaa tekemättä. Listat on kuitenkin lopulta niin hauskoja ja tällä kertaa tuntuu, että sain kasaan todella hyvän, kutkuttavan listan oman hyllyn kirjoista, jotka kiinnostavat ja joista useat tekee mieli lukea heti tai piakkoin. Olin listan kanssa itseasiassa todella kriittinen, ja sen kasaan saamisessa kesti yllättävän kauan. Mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen, ja ensi vuonna sitten katsotaan miten kävi!

20170518_1252351


10 oman hyllyn himotuinta:

Bea Uusma: Naparetki: Minun rakkaustarinani
Hurraa, jotain tietokirjallisuuttakin on mukana listalla! Pienen pläräilyn jälkeen totesin että jestas sentään miksen ole jo lukenut tätä, vaikuttaa ihan mahtavalle.

Ian McEwan: Lapsen oikeus
Ian McEwania en ole nyt taas hetkeen lukenut, ja nyt alkoi tuntua hyvälle hetkelle lukea häneltä lisää. Tätä kirjaa olenkin kovasti jo odottanut.

John Irving: Minä olen monta
Kesä alkaa häämöttää näköpiirissä, ja se tietenkin tarkoittaa minulle Irving-nälän kasvamista. Silmät osuivat tällä kertaa tähän, jota kovasti povataan samankaltaiseksi kuin rakastamaani Garpin maailmaa. Saas nähdä miten käy!

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Viime listalla oli hyllyssä ikuisuuden norkunut Teemestarin kirja, nyt hieman tuoreempi tapaus. Aihe mielenkiintoinen ja erilainen, kansi todella kaunis. 

Margaret Atwood: Oryx ja Crake
Tämä on listalla ehkä pienellä huijauksella, sillä juuri viimeksi puhuin, kuinka aion tämän nyt vihdoin aloittaa ja ottaa kenties koko trilogian ihan kesäprojektiksi. Toki, tilanteet voivat muuttua nopeastikin, mutta toivon mukaan pian tämän kimppuun!

Shari Lapena: Hyvä naapuri
Myös tämän kirjan ajattelin aloittaa piakkoin, toki nyt taisi jo muutama kirja kiilata edelle. Kuitenkin tällä hetkellä hyvin korkealla lukupinossa! Jotenkin nyt kovasti kaipaa jotain dekkaria tai trilleriä ja tämä vaikuttaa siihen sopivalle.

Mariko Tamaki: This One Summer
Ystävältäni saatu sarjakuva, jonka aion varmasti ottaa kesälukemiseksi. On tehnyt mieli lukea jo hetken aikaa, mutta koska nimessä on kesä, täytyy se lukea kesällä, näin olen päättänyt. 

Sara Gruen: Apinatalo
Toinen viime listalta tälle uudelle päässyt kirja. Tämän aihe on edelleen todella kiinnostava, joten ihan sen perusteella se tänne päätyi.

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen
Viimeisimmän Ishiguron lukemisesta on jo pieni ikuisuus, joten mikäs sen parempi kuin ottaa tällä kirjalla vahinko takaisin. Aihe ja aika hyvin erilaiset mitä olen tottunut lukemaan, mutta silti hyvin kiinnostavat.

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Tätä kehuttiin viime listan katsauksen yhteydessä niin paljon, että täytyihän se ottaa vielä tällekin listalle mukaan. Lisäksi pienen selailun jälkeen totesin, että kyllähän se ihan kiinnostaakin vielä.


Kuten voi huomata, listalla on kolme tuttua kirjaa viime listalta; Oryx ja Crake, Apinatalo ja Sinun jälkeesi, Max. Sen sijaan myös monien kehuma Murakamin 1Q84 ei nyt tälle listalle päässyt. Listalla näkyy olevan muuten aika isoja nimiä mukana, että katsotaas miten niiden kanssa käy.

Mutta siinäpä se! Mitäs pidätte listasta, onko omia suosikkeja tai inhokkeja? Itse olen tällä kertaa hyvin innoissani tästä listasta, ja voisinkin tehdä jo aika uskaliaan ja itsevarman ennusteen, että ainakin puolet tulen näistä lukemaan tulevan vuoden sisään, ellen jopa enemmänkin. Eli tavoite on ainakin 5/10! Sen näkee sitten vuoden päästä kuinka ylhäältä sitä tiputaankaan, haha.

16. toukokuuta 2017

Viime vuoden 10 odotetuinta kirjaa

Viime vuoden huhtikuussa listailin odotetuimmat kymmenen kirjaa hyllystäni, ja nyt olisi vihdoin aika tarkistaa miten tuon listan kanssa kävi, eli kuinka monta sieltä tulikaan luettua. En ole vielä aivan varma tulenko tekemään uutta listaa, ne kun tahtovat tuoda ehkä vähän turhan paljon ahdistusta siitä, kuinka kauan jotkut kirjat ovatkaan hyllyssäni istuneet lukemattomina. Mutta saa nähdä, hauskaa tämä kuitenkin on!

Tässä siis viime listaukseni, tummennetut tulin lukeneeksi:


Naomi Novik: Uprooted
Haruki Murakami: 1Q84 osat 1 ja 2
Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo
Amity Gaige: Schroder
Sara Gruen: Apinatalo
Ali Smith: Oli kerran kello nolla
Margaret Atwood: Oryx ja Crake
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Tuloksena siis 3/10! Olen oikeastaan hieman yllättynyt, että luin listalta ylipäätään mitään, eli eihän tähän kauhean pettynyt voi olla. Ainoa, mihin olen pettynyt, on se, etten vieläkään kerennyt tarttua Oryx ja Crakeen, sillä sen lukemista olen pohtinut nyt aktiivisesti koko alkuvuoden, vaan koskaan ei ole ollut aikaa (mukamas). Vaan, nyt vähän ajattelin ottaa kesäprojektiksi lukea koko trilogian kerralla, joten katsotaan mitä siitä tulee! Tuulen varjoakin aloittelin tasan vuosi sitten, mutta alku oli niin hidas että jäi kesken, ehkä kokeilen sitä joskus uudelleen. Onneksi kuitenkin kaikki kolme lukemaani olivat todella hyviä kirjoja.

Hassua on muuten myös se, miten tuon listauksen tehdessäni jätin sieltä pois aiemmalla listalla olleen Irvingin Oman elämänsä sankarin koska se ei silloin kiinnostanut enää niin paljoa. Ja sitten kuitenkin luin kyseisen kirjan pari kuukautta myöhemmin, hah.

Mikä teidän mielestänne tällä vanhalla listalla oleva kirja ansaitsisi tulla valituksi myös uudelle listalle, jos sen tulen tekemään?

7. toukokuuta 2017

Alice Munro: Jupiterin kuut + novellihaaste

Alice Munro: Jupiterin kuut
(The Moons of Jupiter, 1982)
Tammi, 2017
Suom. Kristiina Rikman
317 s.

Luin aiemmin Munrolta novellikokoelman Liian paljon onnea, joka ei oikein kuitenkaan vakuuttanut. Novellit olivat hyviä, niitä luki nopeasti ja niihin uppoutui, mutta jokin jäi aina vähän puuttumaan. Laitoin kuitenkin tämän uusimman suomennetun Munron varaukseen kirjastosta, aikalailla vaan kirjan nimen ja kannen takia, molemmat niin kauniita. Ja toki antaakseni Munrolle toisen mahdollisuuden viedä jalat alta.

Tässä novellikokoelmassa pääosassa on erilaiset perheet ja perhesiteet, ihmisten kohtaamiset, rakkaus ja sen eri ilmenemiset, epäonnistuneet ja epäsopivat suhteet. Pääosa tapahtumista sijoittuu Torontoon, novellien henkilöt ovat melko tavallisia, pääosin keski-ikäisiä naisia. Novelleja kirjassa on 11.

Vaikkei tämäkään kokoelma vienyt jalkoja alta, oli se silti hyvä ja lukemisen arvoinen. En oikein tiedä mikä Munron novelleissa lopulta on, mutta jostain syystä ne eivät nostata minussa juurikaan tunteita esiin. Tosin iloinen yllätys oli, että enemmän niitä tunteita ja ajatuksia nousi esiin tämän kokoelman kanssa, kuin edellisen. Jotenkin nämä Munron novellit käsittelevät sen verran tavallisia ihmisiä, tavallisia tapahtumia ja osin merkityksettöämiäkin pieniä juttuja mitä elämässä tapahtuu, että niitä ei sitten juuri tule miettineeksi sen enempää ainakaan alkuun, mutta silti jostain syystä ne jäävät mieleen kytemään. 

Vaikkei kaikki novellit iskeneet, jälleen muutama nousi hieman muiden yli, syystä tai toisesta. Ja tosiaan enemmän nyt kuin viimeksi, nyt huomasin pitäväni novellien lopuista paljon enemmän, mitä viimeksi. Lopuissa tuntui olevan se jokin pieni juttu, tai ne vain loppuivat tosi hyvin ja juuri oikeaan kohtaan, vaikka joskus on edelleen se tunne, että kunpa tämä vielä jatkuisi johonkin, jotta tästä saisi paremmin kiinni.

Onnettomuudessa pienen kylän musiikinopettajalla Francesilla ja kemianopettajalla Tedillä on suhde, ja erään salaisen tapaamisen aikana miehen pojalle sattuu onnettomuus. Tämä onnettomuus muuttaa Francesin elämän suuntaan, jota hän on jo oikeastaan odottanutkin, vaikkei ihan tällä tavalla. Novelli käy läpi molempien näkökulmasta onnettomuuden jälkeistä aikaa ja ajatuksia. Tämä oli kirjan pisimpiä novelleja, ja se on varmasti osasyy sille, miksi pidin tästä enemmän. Jotenkin tässä ehti tapahtua vähän enemmän mitä muissa, syitä ja seurauksia pohdittiin. Lisäksi kirjassa puhutaan Suomesta ja suomalaisuudesta, mikä oli aika hauska ja huvittavakin lisä.

Rouva Cross ja Rouva Kidd -novellissa kaksi ikärouvaa ovat pyörätuoleissa hoitokodissa, jossa he tutustuvat nuorempaan, puoliksi halvaantuneeseen mieheen Jackiin. Naisten välinen suhde, naisten ja Jackin välinen suhde ja hoivakodin tunnelma jäivät jotenkin vahvasti mieleen, vaikkei novellissa sinänsä paljoa tapahdukaan. Jackin tarina jäi kiinnostamaan, ja siitä olisin halunnut kuulla paljon enemmän.

Kirjan nimikkonovelli Jupiterin kuut on jo tosiaan nimensä puolesta kaunis, ja mielestäni myös tarinaltaan. Keskiössä on nainen ja tämän isänsä, joka on joutunut sairaalaan sydämessä olevan vian takia. Novellissa käydään läpi näiden kahden suhdetta, naisen suhdetta omiin tyttäriin ja isän suhdetta vanhuuteen ja sairauteensa. Yleensä vanhat ihmiset, heidän elämänsä ja koettelemuksensa vetoavat minuun, kuten tässä ja edellisessä novellissa jälleen huomasin.

Hieman yllättäenkin, Munro ehkä alkoi pikkuhiljaa vakuuttaa minutkin puolelleen. Vielä jään odottamaan sitä täydellistä osumaa, mutta tämän perusteella uskallan ainakin antaa siis vielä mahdollisuuden jos toisenkin.

Muualla: Sinisen linnan kirjasto, Kirja vieköön!, Pieni kirjasto

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Novellihaaste

***

Novellihaasteen koonti

Luin lopulta haasteeseen kaksi novellikokoelmaa, tämän ja Chimamanda Ngozi Adichien Huominen on liian kaukana, eli yhteensä 23 novellia. Olen tyytyväinen tulokseen, sillä luen novelleja hyvin harvoin, ja nyt jopa kaksi kokoelmaa parin kuukauden sisään! Tämän tahdin voisi yrittää oikeastaan pitää, sillä näitä lukee jotenkin yllättävän nopeasti; lyhyisiin tarinoihin on matalampi kynnys tarttua, kuin paksuun romaaniin, vaikka lopullinen sivumäärä olisikin sama.

Kiitos Reader, why did I marry him? -blogin Ompulle haasteen järkkäämisestä!

4. toukokuuta 2017

Carrie Fisher: The Princess Diarist

Carrie Fisher
The Princess Diarist
Penguin audio, 2016
äänikirja, 5h 10min





Kun Carrie Fisher menehtyi viime jouluna, kuulin siitä ensimmäisenä siskoltani, joka sen minulle kauhistuneena huudahti luettuaan uutisen. Samalla sekunnilla kun yritin sisäistää asiaa, laittoi myös avomieheni minulle viestiä asiasta. Uutinen järkytti, ja järkyttää oikeastaan vieläkin. Sen jälkeen jo aiemmin pohdinnan alla ollut kirjahankinta muuttui päätökseksi, ja pian The Princess Diarist olikin jo Audiblesta hommattuna. Vaikka kuuntelin tämän äänikirjana ja formaatti toimi tällekin kirjalle mainiosti, aion kyllä varmasti hankkia tämän myös fyysisenä kappaleena hyllyyn istumaan.


Kirja kertoo Carrien mietteitä ensimmäisen Star Warsin kuvauksista, perheestään ja kuinka hänen näyttelijänuransa alkoi, sekä hänen ja Harrison Fordin suhteesta. Kieltämättä eniten minua kiinnosti tietää tuosta jälkimmäisestä, onhan tuollainen tunnustus jännä kuulla näin monien vuosien jälkeen. Suhteesta puhutaankin kirjassa aika paljon, ja Carrie pohtii paljon kaikkea heidän välillä tapahtunutta, miten se alkoi, mitä se tarkoitti, mitä hän tunsi tuolloin ja nyt. Tämä kaikki oli toki lopulta hyvin mielenkiintoista ja kutkuttavaa kuunneltavaa, mutta tapa jolla Carrie suhteesta puhuu saa kuuntelijan/lukijan putoamaan takaisin maanpinnalle. Suhde ei lopulta ollut mitenkään ruusuinen tai romanttinen, se vain oli ja tapahtui. Pidinkin siitä, miten Carrie ei värittele asioita tai yritä saada asiat kuulostamaan paremmilta tai jännemmiltä, mitä ne todellisuudessa olivat.

Haluan kirjan omaan hyllyyni melkein puhtaasti tunnesyistä, mutta yksi suuri osasyy kirjan omaksi hankkimiseen on kirjan sisältämät Carrien runot. Carrie siis piti Star Warsin kuvausten aikana päiväkirjaa, joka sisälsi myös hänen omia runojaan. Nämä osuudet kirjasta olivat kaunista kuunneltavaa, mutta haluan ehdottomasti nähdä nämä vielä painettuna versiona ja lukea niitä uudelleen. Muutenkin nämä päiväkirjaosiot olivat mukavaa kuunneltavaa, Carrie oli kuin kuka tahansa teini.

Surullisinta ja haikeinta kirjan kuuntelemisessa olivat kaikki ne kohdat, joissa Carrie puhuu kuolemanjälkeisestä ajastaan ja kuinka hänet tullaan aina muistamaan Leiana. Kaikki tämä vain noin kuukausi ennen todellista poismenoa.

Vaikka alkuun kirjan kuunteleminen aamubussissa oli ehkä virhe todennäköisten kyynelien takia, oli se loppujen lopuksi todella hauska ja ihana. Kaikki tuskastelut Prinsessa Leian kuuluisan kampauksen kanssa ja erikoiset kohtaamiset fanien kanssa saivat minut hymyilemään kovastikin, ja myös ihan nauramaankin. Carrie oli todella hauska ihminen, hänellä oli aina oma, särmikäs tyylinsä ja se näkyy myös tässä kirjassa. 

Suositukset, ehdottomasti. Ja hyvää toukokuun neljättä, May the force be with you!

Muualla: Tuhat ja yksi kirjaa, Carry On Reading

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 36. Elämäkerta tai muistelmateos

3. toukokuuta 2017

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

 
Chimamanda Ngozi Adichie
Huominen on liian kaukana
(The Thing Around Your Neck, 2009)
Otava, 2011
Suom. Sari Karhulahti
271 s.


Huominen on liian kaukana sisältää 12 novellia. Tarinoita on moneen eri lähtöön, mutta kaikki käsittelevät hieman samoja aiheita, eri näkökulmista. Suurin osa tarinoiden päähenkilöistä on Afrikkalaisia naisia, jotka elävät hyvin erilaisia elämiään; Osa asuu Afrikassa, osa on lähtenyt Amerikkaan, mutta aina elämä sielläkään ei ole aivan sitä mitä he odottivat. On uusia avioliittoja, toimimattomia liittoja ja suhteita, sukua ja sukulaisia, hyväksikäyttöä monella eri tapaa, monen näköistä rakkautta tai rakkaudettomuutta, kulttuurien kohtaamista.

Itselleni parhaimmat novellit olivat Yksityisasia, Loikkivan apinan kukkula ja Huominen on liian kaukana. Oikeastaan jonain toisena hetkenä olisin voinut nimetä tähän kohtaan melkeinpä ihan minkä tahansa muunkin novellin, sen verran mieleenpainuvia ne kaikki olivat.

Yksityisasiassa nuori Chika pääsee kadun mellakointia pakoon pieneen myymälään kanssaan hausanainen. Chika ja nainen ovat tappelun osapuolten vastakkaisilta puolilta, ja molemmat ovat joutuneet eroon läheisestään; Chika siskostaan ja nainen tyttärestään. 

Loikkivan apinan kukkulassa joukko kirjailijoita on kokoontunut yhteen kirjoitusleirille. Novellissa käydään läpi kirjailijoiden tapaamisia, keskusteluita ja erään kirjailijan omaa elämää ja tämän kirjoittamaa novellia. Vaikka novellissa ei tapahtunut kovin paljoa, se oli todella mielenkiintoinen ja erilainen kuin muut.

Kirjan nimikkonovelli Huominen on liian kaukana on ehkä oma suosikkini novelleista, ainakin se jäi vahvasti mieleen. Novellissa on vuosia aiemmin tapahtunut onnettomuus, jota muistellaan ja selitetään auki. Sekä tässä novellissa että eräässä toisessa puhutellaan suoraan lukijaa, mikä on kiinnostava kirjoitustyyli. Novelli taitaa olla myös koko kirjan lyhyin, vain kymmenen sivua.

Kirjan novellit olivat melkeinpä jokainen järjestään todella vaikuttavia, mieleenpainuvia ja välillä jopa hengästyttäviä. Niin aitoja kuvauksia ihmisistä, heidän persoonistaan ja ajatuksistaan, kohtaloistaan ja elämistään. Elämänmakuisia novelleja, vaikka useimmissa se elämä ei ole helppoa tai mitenkään ruusuista. Todellisia, silmiä avaavia tarinoita, vahvat suositukset tälle!

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjainten virrassa, P.S. Rakastan kirjoja, Mitä luimme kerran

Helmet-haaste: 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Novellihaaste