7. lokakuuta 2016

Naomi Novik: Uprooted

Naomi Novik
Uprooted
Macmillan, 2015
438 s.


Agnieszka loves her valley home, her quiet village, the forests and the bright shining river. But the corrupted Wood stands on the border, full of malevolent power, and its shadow lies over her life.

Her people rely on the cold, driven wizard known only as the Dragon to keep the Wood's powers at bay. But he demands a terrible price for his help: one young woman must be handed over to serve him for ten years, a fate almost as terrible as being lost to the Wood.

The next choosing is fast approaching, and Agnieszka is afraid. She knows — everyone knows — that the Dragon will take Kasia: beautiful, graceful, brave Kasia
all the things Agnieszka isn’t and her dearest friend in the world. And there is no way to save her. But no one can predict how or why the Dragon chooses a girl. And when he comes, it is not Kasia he will take with him. (takakannesta)

Olen jo pitkään halunnut lukea jotain ihanaa fantasiaa, ja tämän kirjan parissa sain kyllä juuri sitä mitä halusinkin. Uprooted oli kiinnipitävä, ihana, kuumottava ja jännittävä, ja niin paljon kaikkea lisää. En edes tiedä miten päin tästä kirjoittaa, mutta yritetään.

Uprootedin takakannessa kerrotaan aika hyvin mistä kirja alkaa, mutta se on tosiaan vain kirjan alku, oikeastaan alkuasetelma koko tarinalle. Kirja on niin paljon kaikkea muutakin kuin mitä tuo teksti antaa ymmärtää. Se laajenee niin suurella tavalla ja joka suuntaan, että lopussa hieman jopa naurattaa nuo takakannen vähäiset tiedonmurut. Mutta onkin parempi, ettei kirjasta tiedä mitään sen enempää alkaessaan lukemaan sitä. Usein harmittelen liian paljastavia takakansia, mutta tässä ei kyllä siihen syyllistytä. Mutta kuten rivien välistä voi lukea, Dragon ottaa Agnieszkan torniinsa Kasian sijaan, ja siitä tarina lähtee liikkelle.

Agnieszkaan tykästyy heti alusta lähtien, hän ei tosiaan ole aivan sellainen sankaritar johon on ehkä aiemmin totuttu; hän on kömpelö ja aina likaisissa vaatteissa, ei osaa kotiaskareita eikä oikein mitään muutakaan mitä hänen ystävänsä Kasia osaa. Torniin joutuminen järkyttää tietenkin Agnieszkan mieltä, varsinkin kun Dragonin hänelle opettama taikuuskaan ei iskostu hänen päähänsä. Mutta se mitä Agnieszka lopulta oppii ja josta Dragonkin voi oppia häneltä, on todella kaunista. Pitkään aikaan en ole ihastellut jotain kuvattua taikuutta yhtä paljon mitä tätä, se on juuri sellaista jota voisi kuvitella olevan oikeastikin olemassa. Maanläheistä ja kaunista, hyvin aistillista ja erikoista, mutta kuitenkin ymmärrettävää ja todentuntuista.

Alun asetelmien ja maailmaan tutustumisen jälkeen kirjassa alkaakin tapahtua vauhdilla. Koko ajan mennään eteenpäin, eikä hengähdystaukoja juuri ole koko kirjan aikana. Taustalla on koko ajan the Woodin uhka ja paino, eikä niin päähenkilölle kuin lukijallekaan koskaan tule täydellisen turvallisuuden tunnetta. Ja jos tulee, se viedään pian pois. Puolen välin tienoilla piti hetkeksi pysähtyä hengähtämään, niin kummallisiin suuntiin tarina tuntui menevän. Pian siitä tapahtumat alkoivat kuitenkin tiivistyä entisestään ja lopulta koko tarinan suuntakin alkoi näkyä selvempänä ja selvempänä. Kirja on täynnä aivan hurjia käänteitä ja todella pelottaviakin kohtauksia. Päähenkilön psyyke on aika koetuksella moneenkin otteeseen.

Ei tämä mikään kauhukertomus silti ole, vaikka kirjassa paljon pelottavia asioita onkin. Päinvastoin, kirja on aivan uskomattoman kaunis, niin tarinaltaan kuin myös koko tunnelmaltaan. Luonto on yksi suurista elementeistä kirjassa, luonto ja luonnollisuus, ja the Wood tietenkin, tuo oikeasti karmiva metsä. Vaikka olin koko kirjan ajan tykännyt lukemastani todella paljon, viimeistään parin viimeisen luvun aikana olin täysin vakuuttunut. Siellä tulee esiin lopulta koko kirjan kauneus ja totuus, siellä viimeistään rakastuin tähän kirjaan aivan palavasti. 

Luonto on kirjassa ehkä suurimmassa osassa, mutta monia muitakin teemoja löytyy. Agnieszkan ja Kasian välinen ystävyys on ihailtavaa, he tekevät mitä tahansa toistensa hyväksi. Agnieszkan ja Dragonin välinen suhde on sekin tietysti aivan omaa luokkaansa, mestari ja oppipoika, lopulta jopa tasavertaiset kollegat. Kirjasta löytyy myös yllättävän paljon politiikkaa ja juonia sen osalta, kuin myös paljon, paljon erilaista taikuutta, luomuksia, salaisuuksia, korruptiota ja vaikka mitä.

Jos kaipaat jotain kaunista ja satumaista, sekä todella tapahtumarikasta fantasiaa elämääsi, suosittelen ehdottomasti tarttumaan Uprootediin. Toivottavasti kirja mös suomennettaisiin, jotta monet englannin kieltä karttavatkin löytäisivät tämän pariin. Kirjasta on myös suunnitteilla elokuva, joka tosin nyt kirjan lukeneena pelottaa aika paljon, koska en tiedä miten tästä ikinä voitaisiin saada kirjalle oikeutta tekevä elokuva, mutta se jää nähtäväksi! 

Lukekaa, ihastukaa ja rakastukaa kuten minä! 

Arvosana: Viisi kissanpentua

Tämä kirja olkoot viimeinen rastini Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti