7. huhtikuuta 2015

Fables, Vol. 3: Storybook love

Ja niin on pääsiäislomalta palattu! Suklaata syöty liiaksikin, lautapelejä pelattu urakalla ja välillä valvottu jopa aamuyölle asti. Voimia on siis kerätty, nyt pitäisi jaksaa taas... Toivottavasti kaikilla on ollut mukava pääsiäisen aika! Paljon on ainakin muissa blogeissa ollut elämää, täytyy ihan urakoida kaikkien postaukset läpi. Mutta nyt vielä viime kuun lukemisia parin postauksen verran.


Bill Willingham
Fables, Vol. 3: Storybook Love
(irtonumerot #11 - #18)
Vertigo, 2004
190 s.
kirjastolaina





Fablesien tarina ja seikkailut jatkuvat jo kolmannen kokoelman puitteissa. Tällä kertaa kokoelma on hieman irtonaisempi mitä edelliset, sisältäen muutamia otteita hahmojen historiasta ja pari erillistä juonellista tarinaa, siinä missä aiemmat kirjat ovat sisältäneet vain yhden koko kirjan kestävän tarinan. Alussa nähdään kuinka Jack huijaa kuolemaa ja mitä siitä seurasi, ja toinen kirjan lopussa oleva pätkä kertoo Liliputian ihmisistä, ja kuinka heidän yhteisönsä naiset ovat syntyneet. Historiaosuudet olivat ihan mielenkiintoisia, mutta oli jotenkin häiritsevää että niissä oli eri piirtäjä mitä muissa tarinoissa.

Ensimmäinen isompi tarina oli myöskin vielä hieman irrallinen itse suuresta juonesta, jota toinen tarina jatkaa. Tässä ensimmäisessä Fabletownin hahmot joutuvat pinteeseen, sillä eräs Mundy-reportteri on nuuskinut heidän tietojaan vuosikymmenten ajalta, ja päätynyt tulokseen että he ovat vampyyreja. Hän kohtaa Bigby Wolfin siinä toivossa, että saisi yksityishaastattelun häneltä, ennen kuin vuotaa julkisuuteen Fabletownin salaisuudet. Tästähän Fablesit eivät pidä, vaikkeivat vampyyreja olekaan, ja he luovat suunnitelman jolla vaientaa reportteri. Bigby johtaa suunnitelmaa, mutta kaikki eivät ole tyytyväisiä lopputulokseen.

Toinen osa sen sijaan vie itse Fablesien tarinaa aimoharppauksin eteenpäin, ja taaskaan ei traagisilta kuolemilta vältytä. Snow ja Bigby huumataan, eivätkä he ole muutamaan päivään ollenkaan tietoisia mistään, vaikka ulkopuolisista normaaleilta näyttävätkin. Seuraavan kerran tajuissaan he huomaavat olevansa keskellä vuoristoa retkeilemässä. Eivätkä he ole yksin, vaan joku haluaa kipeästi heidät molemmat hengiltä.

Kirja oli oikein mainio, hienoja juonenkäänteitä, surullisia kuolemia ja ei-niin-surullisia kuolemia. Fables on edelleen mielestäni oikein hyvä, mielenkiintoinen ja piirrosjälkeenkin olen tottunut jo hyvin. Hyvä jatko, onneksi pöydällä odottaa jo seuraava osa.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3