7. tammikuuta 2018

Uuden vuoden lupaukset yrittää

20180107_0949201
"Do. Or do not. There is no try." - Yoda

Viime vuonna en tehnyt mitään sen erikoisempia suunnitelmia tai lupauksia tälle vuodelle, kuin sen perinteisen yrityksen lukea enemmän oman hyllyn kirjoja. Ja hei, tänä vuonna voin aika hyvillä mielin jo sanoa, että se tuntui onnistuvan ihan kivasti! Kuten vuosikoosteessa kerroinkin, luin tänä vuonna oman hyllyn kirjoja peräti 16 kappaletta ja kirjastosta 17, plus muutama arvostelukappale. Aika hyvin siis ellen itse sanoisi. Muita suunnitelmia en tehnyt, vaan menin vähän samoilla linjoilla kuin sitä edellisenä vuonna, tosin stressittömyyden tavoitteluun tuli ehkä hieman takapakkia.

Koska viime vuonna tein vain yhden tavoitteen ja sekin onnistui ihan kivasti, voisin tänä vuonna koittaa asettaa itselleni muutaman uuden tavoitteen. En mitään suuria tai korkeita, mutta sellaisia, jotka vähän ehkä tsemppaavat lukemaan ja haastamaan itseään. Mutta koska en kovin tykkää lupauksista, lupaan vain yrittää, Yodan ohjeista huolimatta.

VUONNA 2018 LUPAAN Y R I T T Ä Ä

+  lukea edelleen enemmän oman hyllyn kirjoja. Olisi hienoa, jos saisin luettua ainakin saman verran kuin viime vuonna, mieluiten vielä enemmän. Viimeksi mukana oli myös muutama e-kirja ja äänikirja, joten hienointa olisi jos tänä vuonna tuo määrä tulisi pelkästään konkreettisesta kirjahyllystä.

+  lukea enemmän tietokirjallisuutta. Naparetki ihastutti paljon, ja herätteli samalla siihen, kuinka hienoja tietokirjoja sitä onkaan olemassa. Non-fiction on muuten aika laaja käsite, mutta kaikkea sitä siis.

+ lukea hieman enemmän nuortenkirjoja. Monta hienolta kuulostavaa nuortenkirjaa on viime vuosina ilmestynyt ilman, että olen ehtinyt niiden pariin, joten tänä vuonna olisi tarkoitus lukea niitä enemmän.

+ luopua iltaisin turhasta koneella istumisesta ja mennä sen sijaan aikaisemmin sänkyyn lukemaan. Toisin sanoen jättää siis somea ehkä muutenkin vähemmälle. Helposti sanottu, mutta yllättävän vaikeasti tehty.

+  saavuttaa Goodreadsiin asettamani 50 kirjan tavoitteen. Tämä vaikuttaa vielä vähän kaukaiselle tavoitteelle kun katsoo viime vuoden kirjasaldoa, mutta katseeni onkin suunnattu edelliseen kohtaan, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan auttaa myös tässä tavoitteessa.


Näiden tavoitteiden lisäksi aion osallistua jälleen uuteen Helmet-haasteeseen, joka löytyy taas tuolta ylhäältä uudesta välilehdestä. Sieltä löytyy kaikki muutkin haasteet joihin osallistun vuoden aikana, joista ensimmäinen onkin siellä jo, nyt vuoden alusta alkanut Hurja Hassu Lukija -blogin Jassun lanseeraama Sarjakuvahaaste, joka sopii minulle kuin nenä päähän.

Oletteko te tehneet tälle vuodelle tavoitteita tai uuden vuoden lupauksia?

2. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 kirjat & haastekoonti

Ja niin on tullut aika hyvästellä vuosi 2017, ehkä hieman haikein, mutta enimmäkseen oikeastaan helpottunein fiiliksin. Henkilökohtaisella tasolla vuosi on ollut ihan kiva, miellyttävä ja hauskakin, mutta myös toisinaan todella raskas. Ihan kiva siis, että se on nyt ohi, ja voidaan ehkä yhdessä tehdä tästä alkaneesta vuodesta vieläkin parempi! Ja nyt kirjojen pariin.

Tilastoja

Yhteensä luin vuoden aikana 36 kirjaa ja näistä sivuja kertyi 8969. Kaksi jätin kesken. Luettujen määrä ei ole päätä huimaava, mutta ei se mitään, edes jotain! Näistä kirjoista sarjakuvia oli 13, novellikokoelmia 2, tietokirjallisuutta 3. Kotimaisia kirjoja oli 8. Englanniksi luin 10 kirjaa ja molemmat vuoden aikana kuuntelemani kaksi äänikirjaa.

Naisten kirjoittamia kirjoja oli 20, ja miesten siis 16, mutta osassa miesten kirjoittamia sarjakuvia oli piirtäjänä nainen. Omasta hyllystä luin 16 kirjaa (vau!), arvostelukappaleita 3 ja kirjastosta loput 17. Aika kivasti meni tuo tällä kertaa tasan, tänä vuonna voisi yrittää saada oman hyllyn kirjoja luettua vieläkin enemmän.

20171231_0934271

Vuoden parhaat kirjat

Yleensä olen jaotellut erikseen parhaat kirjat ja sarjakuvat, mutta koska tänä vuonna luettuja kirjoja on niin vähän, mainitsen tällä kertaa vain ne seitsemän kirjaa, joille annoin Goodreadsissa täydet viisi tähteä.

Eksymisen ja unohtamisen kirja oli hyvin kaunis ja runollinen, ja muistan kirjan jättämän auvoisen tunteen vieläkin, vaikka muistikuvat ovatkin hieman jo hämärtyneet. Tunnelma on jäänyt hyvin mieleen myös Augustuksessa, joka oli samaan aikaan sekä hyvin informatiivinen, että haikeakin kuvaus keisari Augustuksesta toisten silmin.

Vuoden ainoa sarjakuva, jolle annoin täydet tähdet, oli Locke & Key sarjan kuudes ja viimeinen osa, Alpha & Omega. Se viimeisteli hienon sarjan todella hyvin, enkä voinut antaa sille vähempääkään tähtiä. Eleanor ja Park oli vuoden ainoa nuortenkirja, ja kyllä sitä edelleen teinien ihastuksille suli, vaikka omista teinivuosista on jo aikaa. Kirja oli todella ihana, suloinen ja herkkä, ja kaikkien tähtiensä arvoinen. Myös vuoden viimeinen kirja, Nokisen tomumajan arvoitus oli niin taattua, ihanaa Flaviaa, että päädyin antamaan sillekin täydet tähdet.

Jos vuoden paras kirja pitäisi mainita, olisi se vaikeaa, muttei ehkä mahdotonta. Naparetki oli ehdottomasti yksi vuoden helmistä; uskomaton tarina ja todella kaunis kirja visuaalisesti, yksi kirjahyllyni aarteista. Oryx ja Crake on toinen uskomaton kirja, jota voisin hyvinkin sanoa vuoden parhaaksi. Niin hienosti kirjoitettu ja upea tunnelma, että kirja on jäänyt täysin mieleen elämään.

Toki vuoteen mahtui paljon muitakin, todella hienoja teoksia, joille annoin kuitenkin syystä tai toisesta "vain" neljä tähteä. Kolmea tähteä en tainnut antaa kuin kolme kertaa, ja kahta tähteä en antanut yhdellekään, kokonaan luetulle kirjalle.

20171218_0942111

Haasteiden koonti

Uudelleen luettua-haaste:

Tämä oli kovin mukava haaste, johon olin suunnitellut lukevani ainakin neljä kirjaa, mutta loppujen lopuksi kerkesin lukea vain yhden, Suzanne Collinsin Nälkäpelin. Tarkoituksena oli lukea vielä sarjan muutkin osat ja ehkä muutama muu kirja, mutta en sitten enempää kerennyt. Ajattelin kyllä lukea vielä Nälkäpelin muutkin osat uudelleen, mutta en tiedä vielä milloin. Kiitos kuitenkin Yöpöydän kirjojen Niinalle, oli kiva lukea edes tuo yksi kirja pitkästä aikaa uusiksi, ilman tätä haastetta en välttämättä olisi lukenut sitä vieläkään.

Helmet-haasteen koonti:

Helmet-haaste ei mennyt kohdallani kovin hyvin, jos katsoo kuinka monta kohtaa jäi täyttämättä haasteen viidestäkymmenestä kohdasta. Mutta jos katsoo kuinka monta kirjaa ehdin lukemaan ylipäätään koko vuonna, sain niistä jokaisen johonkin haasteen kohtaan, eli siltä kantilta aika hyvin siis! Tässä haasteessa näkyvätkin siis samalla kaikki vuoden aikana lukemani kirjat. Osan sarjakuvista olen laittanut samaan kohtaan, siksi luku ei ihan täsmää vuoden luettujen kanssa.

Loppujen lopuksi sain kohtia täytettyä 33/50. Muutamista en kerennyt vielä(kään) kirjoittaa blogipostausta, ja osasta en kirjoittanut ollenkaan. Jos olisin kerennyt lukemaan enemmän, olisin saanut vielä monta helppoa kohtaa täytettyä listalta. Hassua, että noinkin helppoja kohtia jäi täyttämättä, mutta osa jäi toki senkin takia, koska ne ovat niin helppoja ja ajattelin saavani niihin vaivattomasti jonkun kirjan joka ei muualle sovi. Hauskaa oli kuitenkin tälläkin kertaa miettiä mihin kohtiin sopisi mikäkin kirja, ja aion jatkaa myös ensi vuonna uuden listan parissa, vaikken kaikkia kohtia varmaan silloinkaan saa täytettyä.

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis - Alice Munro: Jupiterin kuut
2. Kirjablogissa kehuttu kirja - Rainbow Rowell: Eleanor & Park
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi - Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot III
5. Kirjassa liikutaan luonnossa - Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja
6. Kirjassa on monta kertojaa - Timo Parvela, Bjorn Sortland: Kepler62: Virus
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis - Bjørn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Pioneerit
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja - Lauren Graham: Talking As Fast As I Can
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta" - John Allison: Giant Days
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja - Bea Uusma: Naparetki: Minun rakkaustarinani
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista - Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 6
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa - Ali Smith: Oli kerran kello nolla
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö - Joe Hill: Locke & Key, Vol. 4-6
21. Sankaritarina - Greg Rucka: Wonder Woman, Vol. 2: Year One
22. Kuvitettu kirja - Anni Nykänen: Mummo
23. Käännöskirja - Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus
24. Kirjassa selvitetään rikos - Shari Lapena: Hyvä naapuri
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan - Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia - Suzanne Collins: Nälkäpeli
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja - J. S. Meresmaa: Mifongin kadottama
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta - Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot II
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt - Brian K. Vaughan: Paper Girls Vol 1.
35. Kirjan nimessä on erisnimi - Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child
36. Elämäkerta tai muistelmateos - Carrie Fisher: The Princess Diarist
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta - Margaret Atwood: Oryx ja Crake
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja - Alison Bechdel: Hautuukoti: Tragikoominen perheeni
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä - Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana
41. Kirjan kannessa on eläin - Eowyn Ivey: Lumilapsi
42. Esikoisteos - Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään - Mariko Tamaki: This One Summer
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta - Ian McEwan: Lapsen oikeus
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän - John Williams: Augustus
49. Vuoden 2017 uutuuskirja - Bjorn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Salaisuus
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

31. joulukuuta 2017

Joulukuun luetut kirjat

Oikeastaan kyseessä on koko syksyn koonti, mutta en syyskuun jälkeen lukenut yhtäkään kirjaa loppuun ennen joulukuuta, joten tämä käy pelkästä joulukuun koonnista. Joulukuu oli kaikin puolin ihan kiva kuukausi. Kiireet alkoivat väistyä ja pikkuhiljaa se joulufiiliskin sieltä tuli. Hienon itsenäisyyspäivän juhlinta ja myöhemmin Vesa-Matti Loirin joulukonsertti olivat omiaan tuomaan tunnelmaa, kuin myös meidän oma pieni, muovinen mutta söpö, joulukuusi. Eikä tietenkään pidä unohtaa koko kuukauden kohokohtaa, eli uusinta Star Warsia, josta ainakin minä pidin kovasti.

20171231_0931551

Sitten kirjoihin. Luin oikeastaan koko syksyn ajan koulukiireiden ohella Eowyn Iveyn Maailman kirkkaalle laidalle -kirjaa, ja sain sen vihdoin nyt joulukuussa loppuun. Onneksi pitkä lukuaika ei haitannut tuon kirjan kohdalla lukukokemusta, vaan pidin kirjasta silti lopulta paljon. Sen pariin oli myös helppo palata pitkienkin taukojen jälkeen. Muut kirjat luinkin sitten vasta nyt joulukuun puolella, kun lukuintokin näytti palaavan. Kaksi viimeisintä on itseasiassa saatu päätökseen tänään!

Luetut:

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle (553 s.)
Bjorn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus (191 s.)
Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot III (105 s.)
Greg Rucka, Nicola Scott: Wonder Woman, Volume 2: Year One (168 s.)
Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus (428 s.)

Sivuja yhteensä: 1445

Muumeista en tee erillistä postausta, mutta ai että olivatpa ne taas ihania päivän piristyksiä! Muumit ovat takuuvarmaa viihdettä, ne jaksavat joka tarinallaan naurattaa ja ihastuttaa omilla elämänviisauksillaan ja filosofioillaan, sekä hassunhauskoilla ja hulluilla ideoilla. Tällä kertaa omia lemppareitani oli vaikea valita, kaikki ihastuttivat omalla tavallaan. Muumiperhe ja meri oli ihana, osin tuttu mutta osin tuntemattomia käänteitä täynnä. Myös Viidakkoelämää ja Muumipeikko ja marsilaiset viihdyttivät kovin hyvin, ja toki Muumipeikko rakastuu ja Yhdistyselämää olivat nekin kivoja, viimeisin oli varmaan kaikista erilaisin Muumimamman ollessa pääroolissa.

Kaikki lukemani kirjat olivat siis oikein hyviä, ja ehkä erityisesti uusin Flavia-kirja, jonka juuri sain päätökseen. Wonder Woman -sarjakuva oli myös oikein mainio, teen näistä vielä joskus alkuvuodesta omat postaukset jahka ehdin. Alkuvuodesta palaan myös vielä hetkeksi tähän kohta päättyneeseen vuoteen parhaiden kirjojen ja haastekoonnin muodossa. 

Hyvää ja kirjarikasta uutta vuotta kaikille!

29. joulukuuta 2017

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

20171229_1731261

Margaret Atwood
Oryx ja Crake (Oryx and Crake, 2003)
Otava, 2003
Suom. Kristiina Drews
487 s.

Oryx ja Crake sijoittuu maailmaan, jossa Lumimies saattaa olla ainoa ihminen elossa, ja vain hän tietää syyn maailman senhetkiseen tilaan. Lumimiehen lähettyvillä meren rannalla asuvat Craken lapset; ihmisenkaltaiset, täydellisen oloiset olennot, jotka palvovat Oryxia ja Crakea jumalinaan. Oryx ja Crake ovat kuitenkin molemmat olleet oikeita ihmisiä, Lumimiehen lähipiiriä. Menneisyyttä ja tapahtumien kulkua valotetaan pikkuhiljaa, ja vasta lähellä loppua koko tuhon tapahtumakulku on purettu auki. 

Kirjassa leikitellään paljon ajatuksella geeniteknologiasta, mihin maailma saattaa mennä sen kehityksen myötä ja kuinka suuret sen vaarat voivatkaan olla. Välillä kirjassa eletään nykypäivää, kun Lumimies yrittää selvitä uudenlaisessa maailmassa vain Craken lapset seuranaan, välillä taas menemme Lumimiehen mukana tuskaisiin muistoihin menneisyyteen, jolloin Lumimies oli vielä Jimmy ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin paremmin, ja ainakin siellä missä hän asui, hyvinvoivissa, eliitille tarkoitetuissa Piireissä. Ulkomaailmassa, rahvaanmailla, elämä sen sijaan oli vaarallista ja kaoottista muun muassa epidemioiden ja ilmastonmuutoksen tuomien ongelmien takia.

Kirjaa oli todella ilo lukea. Alku oli ehkä hieman sekava ja kesti jonkin aikaa päästä kärryille kirjan asetelmasta, mutta kirjan aihe, kirjoitustapa ja varsinkin tunnelma veivät kuitenkin pian täysin mukanaan. Kirja on välillä kutkuttavan jännittävä ja mielenkiintoinen, tunnelma painostava ja paikoin ahdistavakin, muttei sentään lohduton. Kirjassa esitetty maailma näyttää niin kamalalta ja pelottavan todelliselta, ettei voi kun ihailla Atwoodin taitoja.

Lumimies tuo tarinaan kuitenkin myös huumoria ja inhimillisyyttä. Oli mielenkiintoista nähdä hänen silmin koko tarina ja sen vaiheet, ja kuinka esimerkiksi hänen perheensä, ystävyys Craken kanssa, ja tietenkin Oryx ovat vaikuttaneet häneen. Jimmy ei ole mikään mukavin tai moraalisin hahmo, mutta hän on hyvin mielenkiintoinen. Historia-osuudet olivat kuitenkin itsestä kiinnostavampia, ja etenkin erilaisista teknologioista ja Jimmyn ja Craken pelaamista peleistä oli kirjoitettu todella kiehtovasti.

Oryx ja Crake on kirja, joka on ollut lukulistallani jo vuosia, ja hyllyssänikin useamman vuoden. Sen ikoninen luonne ja massiivinen koko on pelottanut, mutta en voisi olla iloisempi että viimein tartuin siihen. En tiennyt kirjasta juuri mitään ennen kuin siihen tartuin ja ihan hyvä niin, oli kiva hypätä tällaisen tarinan mukaan tietämättä mitään. Tiesin myös heti, että tästä kirjasta on todella vaikea kirjoittaa mitään, sillä pidin siitä niin paljon. Tietenkin se, että kirjan lukemisesta on jo melkein puoli vuotta, tuo tilanteeseen omat haasteensa. Pidin lukemastani kuitenkin siis hyvin paljon, ja suunnitelmissa olisikin jatkaa ensi vuonna loppujen MaddAddam -sarjan kirjojen parissa.

Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Opus eka, Taikakirjaimet, Luetut, lukemattomat, Notko, se lukeva peikko, Lukuisa

Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

27. joulukuuta 2017

Loppuvuoden kirjaostokset

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana ja rauhallinen joulu! Itse palailin jo lomalta kotiin, vaikka toki itse loma jatkuu vielä uudenvuoden yli. Koska vuosi vetelee viimeisiään, ajattelin muistella loppuvuoden kirjaisia ostoksia ja jakaa ne tänne.

20171227_1804081

Viimeisin kirjaostos-postaus on huhtikuulta, joten ajattelin, että ehkä olisi aika tehdä jälleen katsaus kirjahyllyn uusiin tulokkaisiin. Viimeksi nuo kirjat olivat n. puolen vuoden ajalta hankittuja, ja nyt yli 8 kuukauden ajalta, eikä niitä ole edes montaa. Jotenkin ei ole tullut osteltua kirjoja enää juurikaan, ja suurin syy siihen on, että kirjahyllyssäni ei vain ole tilaa. En pidä siitä, miltä täyteen ahdettu kirjahylly näyttää, kun kaikki kirjat on miten sattuu päällekäin tai kahdessa rivissä, joten olen aika tarkkaan pohtinut kirjakaupoilla tai kirppareilla, tarvitsenko tai haluanko kyseistä kirjaa todella, vai en.

No, jotain olen kuitenkin tullut hankkineeksi, osa tarkasti pohdittuja ja onnekkaita, iloisia löytöjä, osa heikon hetken tuloksena, hetken mielijohteesta hankittuja. Kaikki kuitenkin hyviä ostoksia, mielenkiintoisen kuuloisia ja osa jo aiemmin luettuja. Tarkalleen hankintoja on 9, lopussa mukana muutama lahjaksi saatu.

En ostellut kesän aikana muita kirjoja, kuin Stephenie Meyerin Kemistin, enkä kyllä rehellisesti muista yhtään milloin ja mistä tämän hankin. Joltain kirpparilta se oli, ja halvalla varmaan sai, koska kirja ei ole ihan hirveästi kiinnostanut, mutta silti sen hankin. Piti myös ihan tarkistaa etten ole aiemmin siitä täällä maininnut. Ihan kiinnostavaa kuitenkin nähdä, kuinka Meyer hallitsee tällaisen aikuisemman puolen ja miten paljon esim. dialogista huomaa yhtäläisyyksiä Houkutukseen.

20171227_1809181

Syksyn tullen tilasin itselleni syntymäpäivälahjaksi kaksi muumi-kirjaa, joiden tilaus tosin ei mennyt ihan kuten piti, ja odotin kirjoja saapuvaksi n. kolmisen viikkoa. No, lopulta kirjat tulivat kahdessa osassa, ja onhan ne nättejä. Muumilaakson marraskuun olen aikoinaan lukenut ja pidin siitä valtavasti, Taikurin hattua sen sijaan en ole ennen lukenut.

Lokakuun hullareilta ostin Inkeri Markkulan Kaksi ihmistä minuutissa. Kirja kuulosti hyvältä ja muistan lukeneeni siitä ihan hyviä arvosteluja sen ilmestymisen aikaan. Samoihin aikoihin syksyllä löysin kirpparilta Helen Macdonaldin H niin kuin haukka -kirjan, joka on kiinnostanut jo jonkin aikaa. En kyllä tiedä mitä sen myyjä on miettinyt niitatessaan hintalapun takakanteen kiinni. Huoh.

Joulukuussa lähti sitten nähtävästi ostelut käsistä, sillä näistä yhdeksästä hankinnasta peräti neljä on hankittu joulukuussa, plus vielä lahjaksi saadut. Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ja Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita: Ritari löytyivät Suomalaisen alesta. Hauskaa, kun viime ostosten esittelyssä löysin sekä ensimmäisen että kolmannen osan Puiden tarinoita, ja nyt onni oli mukana ja löysin puuttuvan toisen osan. Eurooppalaiset unet on jo kauan kiinnostanut niin monen sitä kehuttua.

20171227_1810431_HDR

Juuri ennen joulua käväisin vielä nopeasti kirpparilla, ja löysinkin täysin odottamatta, muutaman euron hintaan sekä Laura Lindstedtin Oneironin että Roxane Gayn Bad Feministin, josta olen ehkä eniten innoissani. Niin moni on Bad Feministin jo lukenut, itse jäin junasta auttamatta kiireiden takia. Sitten en viitsinyt edes katsoa kirjaston jonoja, ja ajattelin hankkivani sen joskus itselle, ja kiva että se näin yllättäen ja halvalla löytyikin. Oneironkin on kiva lisä hyllyyn, pidin siitä aikoinaan paljon.

Näiden kirjaostosten lisäksi sain joululahjaksi kolme upeaa, hyvin visuaalista kirjaa: Harry Potter ja Azkabanin vangin kuvitetun laitoksen, todella kauan himoitsemani Iltasatuja kapinallisille tytöille sekä täysin yllätyksenä aivan ihanalta näyttävän Tillie Waldenin omaelämäkerrallisen sarjakuvan Spinningin. Iltasatuja jo ehdin tuossa hieman selaillakin ennen joulua kun sen sain, ja joskus keväällä voisi pitää vihdoin vuosien tauon jälkeen jonkinlaisen Harry Potter -maratonin näillä uusilla kuvitetuilla versioilla. Spinning ei myöskään kauaa joudu hyllyssä odottelemaan, vaan tartun siihen luultavasti heti alkuvuodesta.

20171227_18131211

Ihania lukuhetkiä!

22. joulukuuta 2017

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62: Osat 5 ja 6

20171222_1056361

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen
Kepler62: Kirja viisi: Virus
Wsoy, 2017
189 s.

Viidennessä osassa lapset ovat pikkuhiljaa tottuneet uuteen kotiplaneettaansa ja alkaneet elää siellä jokseenkin normaalia elämää. Kasvimaalta on saatu jo ensimmäiset porkkanat, koska planeetalla kaikki tuntuu toimivan nopeammin. Niin myös vuodenajat, sillä kun yhtenä päivänä on kaunis kesäpäivä, onkin seuraavana päivänä hurjan myrskyn jälkeen kaikki täysin oranssia ja syksyistä. Eikä aikaakaan kun tilalla on talvi. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan normaalisti, vaan kummallisia asioita tapahtuu, ja joku tietää asioista enemmän kuin lapset. Kuka on kuningas ja puhuuko Olivia totta? Kirja on jännittävä, täynnä sellaista kutkuttavaa seikkailuhenkeä. 

Tässä osassa sekä lapset että lukija saavat vihdoin vastauksia jo kauan polttaviin kysymyksiin. Kaikki käy nyt järkeen, ainakin jollain tasolla, ja nyt sarja vain odottaa järkevää lopetusta. Jos aiemmin pelkäsin, että kuinka kaikki langat saadaan kudottua kasaan, niin tämän jälkeen tuntui, että nuo pelot olivat turhaa. Loppu jää kuitenkin jälleen sen verran auki, että loput paljastukset jätetään viimeiseen kirjaan.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 6. Kirjassa on monta kertojaa

***
Bjørn Sortland, Timo Parvela, Pasi Pitkänen
Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus
Wsoy, 2017
Suom. Outi Menna
191 s.

Viimeisessä osassa, nimensä mukaisesti, salaisuudet viimein paljastuvat. Kuninkaan henkilöllisyys ja tämän suuret suunnitelmat tulevat vihdoin kaikille ilmi. Tämä osa jatkuu suoraan siitä, mihin viides osa jäi ja jatkuu vauhdilla eteenpäin. Kirja on aika pelottavan oloinen täynnä synkkiä värejä ja vaarallisia tapahtumia, ja tämä onkin tähänastisista varmaan kaikista jännittävin ja väkivaltaisin osa. Hyvä ja tapahtumantäyteinen osa, mutta itselle silti sarjan heikoin.

Vaikka osaan salaisuuksista saadaan vastaus, jää muutamia asioita silti vielä auki ja langanpätkiä sitomatta. Ja täytyy myöntää, olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin Katri. Jostain syystä nämä Sortlandin osat eivät ole olleet niin hyviä kuin Parvelan osat, mutta en oikein tarkkaan tiedä mikä näissä mättää. Ehkä tässä osassa se tarinan sekavuus ja asioista toiseen hyppiminen, ja ehkä osin tapahtumien epäjohdonmukaisuuskin häiritsivät lukukokemusta. Tarinan olisi mielestäni voinut saada paremminkin kasaan, nyt jäi lähinnä hieman hämmentynyt olo lukemisen jälkeen, vaikka itse lopetus ihan kiva olikin.

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä sarja, voin ehdottomasti suositella kaikille, mutta ei ihan perheen pienimmille. Pasi Pitkäsen kuvitus läpi sarjan on upeaa, eikä sarja olisi yhtä hyvä ilman sitä. Sarja ei kuitenkaan pääty täysin tähän, vaan ensi vuonna sarjasta alkaa toinen osakokonaisuus, ns. toinen tuotantokausi. Saa nähdä mihin tarina silloin meidät vie!

Arvosana: Kolme kissanpentua

Helmet-haaste: 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

10. joulukuuta 2017

Eowyn Ivey: Lumilapsi

20171210_1231541_HDR

Eowyn Ivey
Lumilapsi (The Snow Child, 2012)
Bazar, 2013
Suom. Marja Helanen
418 s.

Jo viisissäkymmenissä olevat Jack ja Mabel muuttavat Alaskaan uuden elämän alun toivossa, mutta perillä he huomaavat, että Alaskan maaperä on kuviteltua kovempaa, ilma kylmempää, ja Mabelin toivoma hiljaisuus liiankin hiljaista. Eräänä päivänä ensilumen sataessa lapseton pariskunta muotoilee lumesta pienen lumitytön, joka on kadonnut seuraavana aamuna, jättäen jälkeensä vain jalanjäljet metsään. Pian Jack ja Mabel huomaavat metsien siimeksessä oleskelevan tytön, Fainan, jolla on lumilapselle laitetut huivi ja lapaset. Faina on alkuun arka, mutta pikkuhiljaa sekä Mabel että Jack saavat tyttöön kontaktin ja Fainasta tulee osa pariskunnan elämää. 

Lumilapsi osui ja upposi syvälle. Kaikki nuo kuvaukset 1920-luvun Alaskan karusta maaperästä, Jackin ponnisteluista, istutuksista ja kyntämisistä sekä perheen ruoan säännöstelystä olivat sekä uskottavia että todella tunnelmaa luovia. Alaskan kylmyyden ja tuulen pystyi tuntemaan ja maiseman näkemään. Ja silti kaikesta karuudesta huolimatta sitä huomasi pian haikailevansa tuohon ympäristöön ja aikaan kokemaan kaiken itse. Kuten olen jo aiemminkin puhunut, tällä hetkellä kaipaan tarinoilta juuri tämänkaltaista selviytymistä ja karuja ympäristöjä, ja tämä kirja todella tarjosi juuri sen.

Lumilapsi on todella kaunis ja omalla tavallaan hentoinenkin kirja. Se kertoo monesta eri tuskasta; lapsen menettämisestä, epäonnistumisesta ja kovasta fyysisen työn tuskasta. Lumilapsi on kuitenkin paljon muutakin kuin vain surua ja karua selviytymistä. Se kertoo myös ystävyyden ja rakkauden voimasta, sillä suuressa roolissa kirjassa on Mabelin ja Jackin rankka, mutta rakkaudentäyteinen avioliitto, kaikkien yhteinen ihastus ja rakkaus Fainaan, kuin myös Mabelin ja Jackin naapurissa asuva perhe, joiden kanssa he ystävystyvät läheisesti. Tarinan muuten ollessa raadollisenkin todellinen ja realistinen, sisältää se myös hippusen maagista realismia ja satumaisuutta.

Nautin todella paljon niin kirjan maailmasta kuin tarinastakin. Se meni suuntiin, joita en osannut aavistaa, se osasi sekä yllättää, ilahduttaa että koskettaa. Pidin erityisesti kaikista talvisista kohtauksista ja kuvauksista ympäristöstä, ja pieni Faina todella ihastutti keveillä askeleillaan. Loppua kohden kirjan imu hieman hellitti, ja pidinkin alkuosasta enemmän. Kuitenkin todella kaunis kirja, jota luki ilolla.


Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 41. Kirjan kannessa on eläin
Ota kolme valitse yksi-haaste